Luontohengellisyys

Luonto hoitaa ihmistä. Luonto avaa aistimme. Luontohengellisyys on ruumiillista hengellisyyttä, pitkälti pieniä rituaaleja ja rukousta luomakunnan keskellä. Siinä arvostetaan hiljaisuutta. Kaikkea tätä kaipaavat monet keskellä arkea, jossa on liikaa sanoja ja liikaa häiritseviä keskeytyksiä.

Kun mieltä painaa, voi lähteä metsään tai rannalle – olo kevenee ja asiat asettuvat omalle paikalleen elämän kokonaisuudessa.  Tämän kokemuksen voi ymmärtää myös Jumalan työnä, armona, joka pitää ihmistä koossa. Luonnossa moni kokee kiitollisuutta, syvää iloa ja onnea eläessään yhteydessä puihin ja eläimiin, vuodenaikojen suureen kiertoon.

Tällainen on olennainen osa kristillistä hengellisyyttä. Uskonperintöömme kuuluu ajatus, että Jumala on läsnä jokaisessa pienimmässäkin puun lehdessä. Pyhä Jumala on hyvin lähellä meitä luodussaan, mutta samalla hän on jotain sen tuolla puolen, käsittämättömän suurta ja ihmeellistä.

Jumalan läsnäolo kaikessa luomakunnassa on pohjana kristilliselle käsitykselle luonnon pyhyydestä. Elämme keskellä ekologista kriisiä ja tarvitsemme takaisin ymmärryksen luonnon pyhyydestä ja sen myötä rajan tajun. Luontohengellisyys johdattaa ekologiseen kääntymykseen kohti kohtuullista elämänmuotoa.